torstai 12. heinäkuuta 2012

Talvihäistä talvivauvaan

Päädyin tänne kaikkien ihanien blogien innoittamana, viimeisimpänä onnea Kittylle - tuoreelle rouvalle! Pieni häähaikeus nousi ilmaan.. :)

Päätin palata tänne ajan jälkeen kertomaan meidän tilanteen.
Kertomaan, että kirkko on peruttu.
Juhlapaikka peruttu.

Häät on siiretty.

Olen raskaana.
Meille odotetaan jouluvauvaa.
Laskettu aika on ihan oikeasti jouluaattona.

En uskonut ikinä, että voisin olla onnellinen kirjoittaessani häiden peruuntumisesta tai siirtämisestä.
Tähän on kuitenkin tähdätty toista vuotta, käyty lääkärillä, tutkittu, surtu... Tämän piti olla viimeinen yrityskierros ennen häitä. Ja se onnistui.

Näin on tarkoitettu.
Näin on hyvä.

Lupaan palata tänne kun me saamme uuden hääpäivän päätettyä.
Nyt keskityn kirjaimellisesti omaan napaani tai sen alla lymyilevään.



keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Kaasot. Kolmesti.

En usko kenenkään tuttuni lukevan tätä blogia, sillä en ole jakanut linkkiä tai oikeastaan edes maininnut kirjoittavani. Jos joku tämän löytää niin ihan kiva, mutta en lähde tätä lähipiirilleni mainostamaan - juttelen heille kaiken mielummin face to face ja taas toisaalta tänne voin kirjoittaa kun en heitä kehtaa vaivata. Kaikki voittavat-tilanne, sanoisin.

Ne ihanat kaasot.

https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbR9jU8LR8xuRlEQYc9A5LkufKEd7SLe8nyti5rVVh0htZV2yqptLXbYTBFtfDoSSkeiiVhjS0oEhN_1905jt3uG68-4ka_dX4RqjICo7QdN_DfldZASpucGK9b6nV1nGNEH_-fqZANDka/s320/bridesmaid-hair.jpg
Kuva voisi olla kaasoistani sillä teemavärin mukaan toivon heidän pukeutuvan fuksiaan tai hopean-harmaaseen. Tosin kaasoistani kaksi on vaaleita ja yksi tumma.

Päädyin kolmeen kaasoon melko mutkatta. Itseasiassa olisin halunnut vielä neljännen kaason joka olisi ollut itseasiassa mies, mutta mieheni toppuutteli tässä kohtaa. Määrä ei kuulemma korvaa laatua. No ei tietenkään - minä otan molemmat. Määrän ja laadun. :) Kaasoistani ja minusta muodostuu myös ihan hauska nelikko - me olemme meinaan sisaruksia. Emme siis kaikki, vaan kaksi meistä keskenään. Ai mitäkö? No siis minulla on kaasonani ystäväni L ja hänen isosiskonsa, ystäväni S. Kolmas kaasoni taas on minun isosiskoni D. Heleppoa, eikö?

http://www.whitegadget.com/attachments/pc-wallpapers/69715d1313994121-bridesmaids-bridesmaids-photos.jpg
Ystäväni L.
Olemme tunteneet joitain vuosia, sanoisin ehkä reilut kolme? Alkumme oli mielenkiintoinen eikä meistä suinkaan muodostunut ystäviä heti, mutta ystävyys ja me olemme kasvaneet ja hän on minulle erittäin tärkeä. Meidät yhdistää intohimo koiriin ja koiraurheiluun. Hänen kanssaan on tullut monet illat naurettua ja nautittua! Hän oli myös mieheni apuna järjestämässä minulle ihanimmat yllätys-synttärit ikinä. Ihan tuon kokemuksen pohjalta voin vain kuvitella mitä polttarini mahtavatkaan olla! L on myös kiistatta porukkamme tyyliguru. Eipä ole juuri tilannetta jossa minä ja hänen siskonsa S emme kysyisi häneltä tyylivinkkejä. Eipä varmaan tule yllätyksenä, että pukuvaihtoehtoja on jo pyöritelty.

http://s.tidebuy.com/images/product/1/1797/1797466_2.jpg
Ystäväni S.
Olemme tunteneet kutakuinkin yhtä kauan kun L:n kanssa. Meidän ystävyys syveni ehkä hiukan nopeammin ja meitä yhdisti hyvinkin paljon samanikäiset lapset. Lapsillamme taitaa olla 5 vai 6 päivää ikäeroa eli olimme melko tukevasti mahakkaitakin samaan aikaan. Meitä yhdistää myös intohimo koiriin ja harrastamiseen koirien kanssa. Kilpailemme samassa lajissa ja olemme muutenkin aktiivisia koiraihmisiä, aivan kuten L:kin. S:n kanssa tulee roikuttua harvase ilta luurin päässä vaikka asumme samalla kylällä ja näemme melkein päivittäin, mutta asiaa pisaa. Miestemme mielestä välillä liiaksikin. S on huomattavasti tasaisempi ja tyynimpi kun minä tai L eli hän lienee hääpäivänä sellainen vaa'an toinen pää joka yrittää pitää tasapainoa yllä. :) S oli myös mieheni apuna edellä mainittujen synttärien järkkäilyssä.

http://www.dragonorient.com/images/T/20001_20013_20009FL.jpg
Isosiskoni D. Ystäväni.
Meillä on siskoni kanssa melko suuri, 9 vuoden ikäero. Toisin kun L:llä ja S:llä joiden ikäero taitaa olla reilusti alle 2 vuotta. Lapsuudessani muistan totta kai sen loputtoman ärsyttämisen mitä harrastin siskoani kohtaan ja hänen monet hermostumiset - syystäkin. Muistan myös ihailleeni siskoani monella eri osa-alueella. Ystävät meistä muodostui kun minä saavutin teini-iän. Siskon kanssa on jaettu riemun tunteet, mutta myös se paha olo ja ahdistus mitä nyt voi kuvitella teinin tuntevan. Siskoni on edelleen minulle tärkeä esikuva ja suuresti ihailemani henkilö. Järjestin juuri siskollen yllätys-synttärit ja melkoisen itkun saattelemana luin hänelle "kannan sydäntäsi mukanani"-runon, mikä kiteyttää hyvin paljon. Toivottavasti sisko sai edes puolista sanoista selvää minun ja oman itkunsa seasta. Ja sitten me halattiin, kovaa ja pitkään. Siskoni on minulle kovin tärkeä. Siskoni on myös tyttäreni kummi ja minä hänen ihanan poikansa.
S ja siskoni ovat kovin samantyylisiä, tyyniä ja tasaisia eli meille pikkusiskoille on (onneksi) vastapainoa tarjolla. :)

http://www.orangegirlphotographs.com/blog/greg9.jpg

Katsokaa miten ihania talvihääkuvia! 
Aivan upeita! Miksei Suomessa ole moisia maisemia!
Siellä on muuten yhdellä kaasolla jalassa Sorelit ;)

Miehelläni on vain yksi bestman hänen omasta toiveestaan joten kaasoni kulkevat yksin kirkon käytävän. Toivon meille myös morsiusneitoja ja -poikia. Oma ajatukseni olisi, että meidän tyttö kulkisi kaaso S:n pojan kanssa, S:n tyttö kulkisi D:n pojan kanssa ja D:n tyttö joukon vanhimpana ikään kuin "avaisi" kulkueen. Voi olla, että tämä on liian suurieleistä, mutta ainakin tätä harkitaan. Häihimme ei kutsuta lapsia, mutta näille tärkeille kullanmuruille haluaisin tehtävän. Ja omalle tytöllemme tietenkin. Kaasoni ovat myös kaikki niin ihania, upeita ja kauniita, että haluan heidän ehdottomasti kulkevan edelläni alttarille jotta kaikki näkevät nämä minulle niin tärkeä tytöt.
Kaasojen pukeutumisesta olemme päättäneet, että mekot ovat pitkiä. Kaikki muu on auki. :) Me kustannamme kaasojen mekot sillä minä haluan niiden olevan teeman mukaisia.

Siskoni hoitaa päävastuun askarteluista ja kaaso L laulaa meille hääjuhlassa..
Kaikilla morsiammilla pitäisi olla yhtä ihania kaasoja kun minulla! ;)

http://www.wishspecialevents.com/blog/wp-content/uploads/2009/12/610.jpg






  

Lomailun aiheuttama ylilataus hääajatuksia

http://sp.life123.com/bm.pix/bridezilla3-2.s600x600.jpg  
Eihän se nyt ole huonosti jos 11 kuukautta ennen häitä tuntuu jo ettei pysty jäsennellä kaikkea häihin liittyvää? Lomalla oli liikaa aikaa ajatella! Olimme perhelomalla Vuokatissa 4vrk joka oli aika ihanaa. Tulipa katsastettua Vuokatti häämatkakohteenakin. Meille on meinaan selvää, että ulkomaille emme lähde - emme vain halua. Täytyy kyllä sanoa, että vuosi sitten korkattu Levi vie vielä aika kirkkaasti voiton Vuokatista. Itselleni rinteillä jne. ei ole niin väliä kun en laskettele, mutta se kaikki muu. Vuokatti on jo liian lähellä häämatkakohteeksi - mielestäni. Häämatkaamme jos ajatellaan niin minä haluaisin toteuttaa sen niin, että me lähtisimme häiden jälkeen maanantaina lentäen kohteeseen, olkoon vaikka se Levi. Jos olisi oikein rohkea, olisi la-su-ma välin hotellissa ja lähtisi suoraan, mutta ehkä ikävä koiria ja lasta pakottaa viettämään su-ma välin kotosalla. Majoittua haluaisin ehdottomasti mökissä.

http://www.netikka.net/janne.saarela/pierusompio/images/pieru.gif
En ehkä juuri kyseisessä mikä on nimeltään pierusampio..

Ohjelmapuoli pitäisi olla ehdottomasti valmiiksi varattu ja meille räätälöity niin, että joka päivälle on jotain. Me ei oikein olla sellaisia mökissä lueskelijoita ja hengailijoita. Maanantaina voisi ihan vain keilailla ja syödä hyvin. Tiistaina issikkavaellus! Sisäinen jo haudattu heppatyttöni huutaa tunturivaellukselle! Ai miten siitä tekee hauskaa fakta, että sulhanen ei osaa ratsastaa :D Keskiviikkona kelkkasafari, torstaina huskysafari ja perjantaina toivoisin hääseuruetta viimeistään liittymään seuraan eli musta olisi ihana jos meidän vanhemmat, meidän tyttönen, mun kaasot, miehen bestman ja meidän sisarukset perheineen lentäisi meidän kanssa lomaa viettämään pitkäksi viikonlopuksi. :) Ei ehkä perinteinen häämatka, mutta ihan meidänlainen. Mikä tärkeintä, eikö?

No niin, häämatkan lisäksi ehdin pohtia hääpukua.

http://image.made-in-china.com/2f0j00pvWtQPwEaObI/2011-New-Style-Potrait-Luxious-Big-Tail-Wedding-Dress-5612-.jpg
Sain erään kanssamorsion mukaani viimeksi sovitusreissulle. Kävin Stillisimassa ja Niinattaressa. Voinen todeta, että olen liikkeeni löytänyt. Ja pukuni. Uskallus tilata se, puuttuu. Liikkeeni on siis jälkimmäinen vaikka sovitusajan loppuminen kesken ja alhaalla "5 minuuttia!" "3 minuuttia!" "2 minuuttia!" karjuva toinen myyjä meinasi saada pääni räjähtämään. Tuskin se seuraava morsio sinne koppiin astuu 14.00, eiköhän hänkin aluksi selaile rekkejä.. No joo, hiukan hävettää, että joudun ottamaan kolmannen sovitusajan kun en yksinkertaisesti voinut päättää siinä rytkässä mitään. Toivon myös, että saan sovittaa erilaisia alushameita, kenkiä ja huntua - mikä ei tuossa kaaoksessa ollut mahdollista. No kanssamorsio oli onnekseni kovin vakuuttunut puvusta, joka oli minunkin mielessäni ollut viime sovituksesta asti. Minun on pakko luottaa fiilikseen ja ottaa se puku. En voi edes sovittaa enää muita. Nyt vain se tilaaminen... Entä jos meitä onnistaakin ennen häitä ja vyötäröni onkin enemmän mallia pesupallo kun nyt? Toisaalta, näin 1,5v turhaan toivoneena aika vaikea uskoa vaikka juuri aamucoctailin hormooneja napsinkin..

Kengät.
Edellisen postauksen glitterikorkkarit on ihanat ja voisin niillä jorailla illan, mutta tiedostetaan faktat: mahdollisuus siihen, että painan häissäni 15 kiloa enenmmän kun nyt - on olemassa. Lisäksi häämme ovat joulukuussa eli kaikki mahdollinen taivaalta on mahdollista. Voi siis olla sika kylmä. Sika märkää. Tai molempia. Eräs kanssabloggaaja avioitui tammikuun pakkasilla jalassaan moonbootsit mikä oli ihana idea - todellakin. Etenkin kun kävelen itse vakkarina talvet läpi kasarimoonareissa, mutta joulukuisiin häihin ne voisivat olla vähän liikaa. Jos pakkasta on -2 tai parhaimmillaan ollaan plussalla ja vettä sataa niin moonbootsit eivät ole se paras valinta. Yksi kaasoistani on ihastuttanut minut Sorelin kenkiin. Hän on tarponut vissiin jo yhden parin puhki ja kävelee liki kesät-talvet noissa ihanuuksissa. Mitäpä jos vetäisisin jalkaani siis sorelin "maiharit"? :D

Katsokaa nyt, ne olisi harmaat eli vähän niin kuin hopeat - eikö?
http://www.retkiaitta.fi/tuotekuvat/900x600/Sorel-Cate-The-Great_035.jpg
Hyvä tekosyy hankkia itselle uudet ihanat kengät ;)

http://www.jackarcher.com/images/featured_articles/Sorel-Cate-Great-boots.jpg
 Ei varmaan tarvitse sanoa, että ei tässä vielä kaikki ajatukset?
Seuraavaksi postaan kuitenkin vihdoinkin niistä kaasoista! :) Yhdelle on jo mekko hankittu! :)

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Ne pienet yksityiskohdat...

Nyt kun isot linjat on aikalailla aloiteltuna niin saahan vähän fiilistellä niitä pieniä, mutta ah niin merkityksellisiä yksityiskohtia. Kokeilenpas ekaa kertaa bloggausta ipadilla. Ostin moisen itselleni joululahjaksi ja me olemme kyllä nyt ihan erottamattomat. Täyttä hintaa en maksaisi näin hupi käytössä, mutta Sain ostettua sukulaiseltani arvonnan palkinnon sopuhintaan. Kivasti pelittää ja akun kesto on ihan huippua!

Istun parhaillani ystävälleni kynsimallina geelikurssilla ja teorioiden ohessa viihdytän itseäni kirjoittamalla. Lienee siis luontevaa aloittaa kynsiaiheella. Itselläni on ollut kynnet kolmeen otteeseen, ensin aikojen alussa geelit, sitten pitkään akryylit ja tauon jälkeen taas akryylit. Nyt kun ystäväni lähti geelikurssille niin vaihdoin taas geeleihin ja voi että! Geeli on kyllä ihan minun materiaali ja pysyy minun touhuissa paremmin. Hääkynsistä olen jo päättänyt, että ne eivät ole valkoisella ranskiksella timantein koristellut. Kynteni jatkavat teemaa värien osalta, haluan niistä kauniit, näyttävät väriläiskät. Eli kynteni ovat pinkit hopein somistein ja mallia stiletti. (kokeillaan osaanko liittää kuvaa...)

(Ja tässä kohtaa siirryin läppärille..)

Tässä on kynnet jota mulla ei voisi olla, etenkään hääpäivänäni:





Tässä taas on malliltaan sellaiset kynnet mistä pidän kovasti:





Tässä päästään blingbling tunnelmassa jo liki:





Kynsientekijänä kanssa puhuttiin, että kärki tehtäisiin fuksiahileellä ja rajaan laitattaisiin hopeaa hilettä häivyttäen. Lisäksi taidan haluta pari timskua muutamaan kynteen. Ah!

Kynsisen lisäki olen ehtinyt fiilistellä alusvaatteita!
Olen vuosia jo joutunut ostamaan rintaliivini tietystä liikkeestä poikkeuksellisen suuren kupin ja pienen ympärysmitan vuoksi. Värivaihtoehtoja on aina ollut vain musta, valkoinen ja joskus harvoin puuteri. Malleista minulle sopii 1-2 ja kokoisiani liivejä on yleensä 1-3 paria per liike eli alusvaatteita en pääse hamstraamaan vaikka haluaisinkin. Vaikka haaveilen jostain tosi spesiaalista kuten:





..niin ehkä olen kuitenkin niin varman päälle pelaaja etten kehtaa pukea fuksiaa alle ettei puvun alta vilku mitään :D

Hopean-harmaatkin voisi olla kivat..




...mutta taidan silti pitäytyä ihan vain perussetissä:





Oma settini koostuisi ehkä liiveistä, alushousuista ja stay up-sukista. Se olisi kotoisimman oloinen ratkaisu. :)

Näiden lisäksi olen vilkuillut koruja.
Tähän tyyliin toteutetut korut ovat kovasti minulle mieleen, mutta hääkoruiksi niiden soveltumisesta en ole ihan vakuuttunut. Riippunee puvustakin?
Koska korvissani on 10mm venytykset enkä halua reikien loistavan häissä niin korvakoruiksi valikoituvat jo melko varmasti nämä:



Ja kenkiä.
Koska olen harakka ja rakastan kaikkea kiiltävää niin voinette arvata, että nämä ovat käyneet mielessä:
Talvisesta ajankohdasta johtuen haluan kahdet kengät, saappaat ja korkokengät. Saappaat saisivat olla ehkä harmaat tai valkoiset..

Pieniä juttuja, suuria haaveita.. :)

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Juhlapaikka ja kirkko

Ensin pieni hyperventilointi jonka blogin avaaminen sai aikaan. Ne blogit ja bloggaajat jota olen itse seurannut ovat piipahtaneet täällä lukemassa meidän häistä. Huisia. Huisin hienoa! Moni on suunnitteluissa jo aika paljon konkreettisemmassa vaiheessa kun minä joka vain pyörittelen asioita ympyrää. Tajunnanvirtasivu häävihkossani alkaa näyttää sillisutulta sillä niin paljon olen kaikkea uutta bongannut ja oivaltanut mieli blogejani selaillessa. Kai se tästä etenee...?

Koska tänään taitaa olla se päivä kun varaan kirkon ja juhlapaikan, lienee aika kertoa tiestä tähän pisteeseen.

Ensin ne faktat:
Minä olen syntynyt, kasvanut ja elänyt Espoossa. Vanhempani on vihitty Olarin kirkossa.

http://espoon.demarit.fi/seurakuntavaalit2010/olari/   
Kirkko on kaunis ja hyvin moderni, mutta menee omasta mieltymyksestäni aika kovaa ohi. Sijainti olisi ehkä vieraillemme ollut ihan mieluinen, mutta meille ei.

Minut on konfirmoitu Kirkkonummen kirkossa sillä asuin rippikouluaikaan Kirkkonummella. Vanhempani asuvat siellä edelleen ja tämä kirkko olikin vaihtoehto jossain kohtaa.

http://www.kirkkonummenseurakunnat.fi/yhteystiedot/toimipaikat/keskusta/kirkkonummen_kirkko/ 
Kirkko on kaunis, jylhällä paikalla ja siihen olisi löytynyt jo olemassa oleva "side", mutta juhlapaikka rajasi tämän vaihtoehdon pois.

Kirkkonummen toinen edustaja Haapajärven kirkko oli myös jossain kohtaa listalla. Kirkko on sisältä todella tunnelmallinen ja ihastuttava! Ulkoa kirkko on melko perusnätti, mutta hiukan syrjäisellä sijainnilla.

http://www.kirkkonummenseurakunnat.fi/data/kuvat/cache/haapajarven_kirkko_kirkkosali.jpg-470x336.jpg
Tämän kirkon sopivuudesta talvihäihin en ole ihan vakuuttunut. Onnekseni taidan kuitenkin päästä tuonne ensi kesänä kauniisiin häihin joten jätettäköön se meidän laskuista pois. Sijainnilta sopivia juhlapaikkoja ei myöskään löytynyt meitä miellyttämään.

Näihin kirkkoihin keksimme siteen minun puoleltani. Miehen puolelta lista on aika paljon lyhyempi (yllätys) eikä hänellä ollut kirkon kanssa niin suuria sanoja sanottavana.

Miehen siteet kirkkoihin rajoittuvat yhteen ainoaan, Nummen kirkkoon.

http://www.suomineito.fi/view.php?id=323&size=normal
Kirkossa on vihitty hänen veljensä ja pihamaalta löytyy heidän suvun hautapaikka. Kirkko on myös kotikirkkomme. Kirkko itsessään on todella kaunis, kauniilla paikalla, hyvällä etäisyydellä meitä ajatellen. Vieraitamme tulee kahdesta suunnasta ja tämä on aika kivasti puolivälin paikkeilla. Juhlapaikan sanelemana kuitenkin luovuimme tästäKIN ajatuksesta.

Näiden lisäksi pyörittelimme kirkkoja joihin emme keksineet mitään "sidettä". Näitä kirkkoja olivat mm.:

Mustion kirkko
   
http://www.vastavalo.fi/albums/userpics/16278/normal_20110328_32-1.jpg

Pusulan kirkko
http://personal.inet.fi/luonto/amigo.jardin/Kuvat/Pusulan_Kirkko.jpg  
Suomusjärven kirkko
http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/rapea/read/asp/hae_kuva.aspx?id=107847&ttyyppi=jpg&kunta_id=734  
Ja Karjalohjan kirkko
http://img.geocaching.com/cache/log/43fbacd5-98cb-486c-8937-74cf226d5f1e.jpg  
http://www.rydman.fi/sukuretki030927/kirkko3.jpg  
http://www.suomineito.fi/view.php?id=154&size=normal   
Pystyttekö päättelemään mihin näistä ehkä päädyimme?

Minulle on tärkeää mennä naimisiin kirkossa. En varmasti ole millään asteikolla uskovainen tai harras vaikka kyllä tunnustan ihan avoimesti kristinuskoni. Miestäni kuvaisin tapakristityksi. Minulle usko on olemassa ja hyvä niin. En pidä siitä meteliä enkä koe tarvetta tuoda sitä esille mitenkään. Usko on vähän minun oma juttu ja pidän siitä ettei minun tarvitse asiaa selitellä. Haluan vannoa avioliittovalani kirkossa ja sillä hyvä. Miehelläni ei onneksi ole mitään tätä vastaan ja hänkin mieltää vihkimisen kirkkoon kuuluvaksi. Eli kirkko sen olla pitää ja meillä se on Karjalohjan kirkko! Pappi meillä tulee omasta takaa sillä ystäväni on pappi ja hän lupasi meidät vihkiä. En tiedä onko mahdollista, mutta haluaisin itse kirjoitetut valat vähän jenkkityyliin.. Liekkö onnistuu? Minä pidän kirjoittamisesta ja ilmaisen itseäni kohtalaisesti kuten myös mieheni, olisi ihana kuulla hänen sanottavansa..

Juhlapaikkoja pyöriteltiin varmasti yhtä laajalti kun kirkkoja.
Rajoituksia toivat:
-vierasmäärä joka vakiintunee 115-135 väliin
-ajankohtana talvi (alunperin helmikuu, tästä alempana lisää..)
-tilan tarve muullekkin kun syömiselle (talvihäissä hengailu ulkona ei tula kysymykseen)
-kohtuullinen vuokra
-haluamme viedä omat juomat

Näitä harkittiin:

Nummen Seuratalo
http://mw2.google.com/mw-panoramio/photos/small/14660405.jpg  

+ Vieramäärä n. 250
+ Hyvä keittiö
+ Lähimpänä meitä
+ Hyvät parkkitilat
+ Lähellä (Nummen) kirkkoa
+ Hyvät naulakkotilat vaatteille
+ Edullinen

- Hengailutilan olemattomuus
- Tilan kylmyys talvella
- Sijainti (koulun pihamaa)
- Sisätilojen väritys ei miellytä (vaaleansiniset seinät)
- Tilojen kolkkous, etenkin talvella

Sammatin Sampaala

http://www.sammatinmaamiesseura.net/kuvat/sampaala.jpg  
+ Lähellä
+ Lähellä (Sammatin) kirkkoa
+ Edullinen
+ Joustava vuokraus
+ Rustiikkiset sisätilat (hirret näkyvissä jne.)

- Tilan ahtaus
- Oleskelutilojen puuttuminen
- Esiintymislava
- Sijainti Sammatin keskustassa
- Taloja ympräillä aivan näköpiirissä

Billnäsin Ruukki

http://www.kokouspaikat.com/user_data/pix/tmp/WGYSEcy.jpg
+ Todella kaunis
+ Majoitusmahdollisuuksia

- Todella paljon ulkona meidän budjetista
- Ei omia juomia

Lisäksi harkitsimme mm. Tanhuhovia, Lohjansaaren Seurataloa, Kutislan Valistustaloa, Ahjolaa, Suomusjärven meijeriä ja...

Meijerimuseota
http://www.ekenas.fi/museum/mejerimusext.JPG
Joka sijaitsee aivan meidän takapihan tuntumassa. Ikävä kyllä tilaa ei enää vuokrata häihin ja vierasmääräkin olisi voinut olla vain 50-70.

Vieramäärä karsi myös toisen suosikkini pois meinaan Tytyrin kaivosmuseon.
http://www.turisti-info.fi/upload/yritykset/gallery/big/img4ee0b9e25557e9.58679477.jpg
Tila olisi varmasti melko unohtumaton juhlapaikka joskin ei ehkä talvihäihin se sopivin. Tänne mahtuu n. 80 vierasta jos joku kiinnostui.

Meille selvisi melko pian ettei talvihäiden järjestäminen olekkaan ihan helppoa, mutta hetken pyörittelyillä vierailimme Katteluksen Tilalla:







Kaikki kuvat: Katteluksen Tila

Tila oli hyvällä paikalla hyvinkin puolessa välissä meidän vieraiden sijainteja ajatellen, Karjalohjan mielettömän kaunis kirkko on 15 minuutin ajomatkan päässä. Mustion kirkko olisi ollut vissiinkin vähän lähempänä, mutta minä rakastuin tuohon Karjalohjan kirkkoon. Lisäksi tilalle saa viedä omat juomat, juhlatila oli kodikas, mutta näyttävä ja viereinen makasiini ravintola tarjoaa ihanan "takkatuvan" oleskeluun. Ajattelin, että sinne voisi toteuttaa lahjapöydän ja jonkinlaisen konjakki- ja kaakaopöydän? Muutoin meidän alkoholit tarjoilee baarimikko. Tilavuokra on kohtuullinen ja tilalta vuokrataan useampaa mökkiä jotka sopivat vieraiden majoittumiseen. Lisäksi läheltä löytyy hotelli päiväkumpu johon on myös mahdollisuus majoittua.

Kattelus ei tosin ole auki keskitalvella joten pitkän pähkäilyn jälkeen päädyimme siirtämään hääpäiväämme. Uusi päivämme on 1.12.2012. En ole lainkaan pahoillani tästä olkoonkin, etten odota säältä yhtään mitään jotten joudu pettymään. Minulle riittää, että hämrätyy ajoissa jotta teemanamme pysyvät kynttilät pääsevät oikeuksiinsa.

Katteluksen tila on melkolailla varattu kesäksi 2012 ja voi olla, ettei tila tarjoa enää juhlapalveluita vuonna 2013, mutta jos suunnittelee syyshäitä niin suosittelen soittelemaan - pikimmiten.

Minulla kun asiat ovat niin hyvin tärkeysjärjestyksessä niin nyt kun tämä postaus on valmis niin voinen soittaa varaukset? :)

tiistai 17. tammikuuta 2012

Hääblogit

Minun on pakko jakaa nämä iki-ihanat blogit jotka olen kahlannut yönpimeinä tunteina läpi moneen kertaan:

Modern Bride
Tämä on minulle jo enemmän ideapankki kun blogi! Ihania linkkivinkkejä ja ideoita!

Pukuni
Tarinaa puvuista ja niiden toteutuksesta

I do, I do
Huolimatta siitä, että häät ovat jo olleet ja menneet niin ihana blogi täynnä ihania ajatuksia.

Silverlakelove
Asiaa häistä ja häiden vierestä. Tunnelmaltaan todella iloisen oloiset häät - tykkäsin!

Kosittiin. Tahdomme.
Minulle uusin tuttavuus jonka kahlaaminen on vielä kesken. :)

BLACK.bling.WHITE.
Kutkuttavan jännä blogi etenkin näin hääviikolla! :)


Tahdotko? Tahdon!


Vieläkö joku ihmettelee miksi en nuku öisin?

Häähumua messuiltakin haettuna

Häämessut oli kiva kokemus! Oli hauska olla liikenteessä toisen morsiammen kanssa ja puida eri vaihtoehtoja. Antia oli mielestäni juuri sopivasti pikkumessuille eikä tieto tulvinut yli. Harmittavan vähän edustettuina olivat musiikintarjoajat ja etenkin DJ:t! Huomio tälle ammattikunnalle. Pitopalveluita piisasi, pk-seudulle samoin kun valokuvaajia. Itseäni eivät nämä palvelut niin kiinnostaneet sillä itsellä on jo vahva toive niin musiikin, valokuvauksen kun ruuan toteuttajista. Ystäväni puolestaan taisi löytää mm. pitopalvelun.

Itselleni muotoutui entistä voimakkaammin mielipide kutsustamme. Haluan korttitaskun.
Toivon vielä, että siskoni suostuisi hurmaavalla, hauskalla käsialallaan kirjoittamaan kortit joista saataisiin sitten kopioimalla persoonalliset kutsut. 


Tämä hillitympi harmaa voisi olla kivempi väriltään.


1,60€/kpl ilman välilehtiä on mielestäni vähän kova hinta joten voi olla, että googlettelen vielä mahdollisuuskia maailmalta. Suosittelen kuitenkin lämpimästi ihanaa askarteluputiikkia joka oli kivasti esillä messuillakin: Now&Forever Ihania ideoita, kokonaisuuksia ja toteutuksia. Varmasti tulee heidän palveluita käytettyä!

Muita anteja messuilta itselleni oli miesten puvut. Törmäsin morsiusgallerian pisteellä aivan mielettömään miesten pukuun! Puku oli valkoinen, mutta siinä oli jännästi pientä kapeaa, harmaata raitaa mikä sai pukuun ihan uutta ilmettä. Mieheni on hoikka, pitkä, tumma ja tietenkin sairaan komea joten itse aion taistella aatteni läpi ja markkinoida hänelle valkoisen puvun. Mmmm...


Pitäisin ajatuksesta, että puku olisi valkoinen ja yksityiskohdat hopeita.

 Omasta puvustani sain myös uusia ajatuksia. Tai kaivoin vanhat uudelleen esille. Iki-ihana Pukuni Saara oli paikalla kahden pukunsa kanssa josta toinen on ihan minun lemppareita hänen esittelemistä töistään. Rohkenin kiskoa Saaraa hihasta ja juteltuamme hetken ehkä kaivankin vielä ajatuksen teetetystä puvusta esille.. Josko sittenkin? Uniikkipuku kiehtoo kyllä. Ajatukseni on, että asia johon häissämme panostan on minun pukuni - ehdottomasti.

Kuva: http://www.pukuni.blogspot.com/
En halua astella alttarille vuokrapuvussa enkä halua myydä omaa pukuani häiden jälkeen. Ihan rehellisesti olen jopa harkinnut varaavani puvulleni ison seinäpinnan meidän uudesta asunnosta ja tekeväni sille iiiiisot kehykset missä puku saisi sitten olla esillä paraatipaikalla. Kuka tietää vaikka tuo meidän Tirpunen innostuisi menemään naimisiin myös parikymppisenä? Siihen ei olisi kuin rapiat 15 vuotta ja vähän päälle - eikö sen yksi puku kestä hyvänä? Jos meidän suvussa esimerkiksi kiertäisi puku niin sen käyttöä voisin harkita, mutta sellaista ei ole. Äitini taisi mennä naimisiin vuokrapuvussa aikanaan. No, mutta Saara oli oikein positiivinen tuttavuus ja minut valtasi heti fiilisi siitä, että voisimme toteuttaa minulle yhdessä juuri Sen puvun. Pyörittelen ajatusta vielä ja käyn kyllä sovittamassa vielä valmispukuja jotta voin olla varma päätöksestäni ja ehkä myös vähän rajata mieltymyksiäni tarkemmin. En sulje pois vielä valmispuvun hankintaakaan, mutta tällä hetkellä vaakakuppi roikkuu Turun suuntaan. :)

Messuilta tarttui mukaan sormus!
Se oli ehken maailman rumin kultainen rinkula jossa keskellä keikisteli iso neljän kiven muodostama salmiakkikuvio. Sanoin myyjällekkin kohteliaasti, että tuo on varmasti yksi messujen rumpimpia sormuksia ja kuinkas kävikään! Sormus keikkuu sormessani! Kun yhdistin tuon rumiluksen kihlaani, heitti sydämeni ympyrän ja asia jäi vaivaamaan minua sen verran, että poistuttuani messuilta jo kävelin keskustasta uudelleen hakemaan tuon sormuksen. Lompakkoni kiittää tästä ratkaisusta sillä rumilus oli mallinsa ainoa ja ymmärrän kyllä miksi siitä haluttiin eroon. Kauniista sormuksestani tuli ruman täydentämänä aivan täydellinen. Olen rakastunut.

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Pinkki! Hopea!




























Niistä väreistä on meidän häät tehty.

Hääpäivämme on vielä tällä hetkellä, mikäli hääpaikat eivät muodosta sitä mahdottomaksi 2.2.13 joka on kynttilänpäivä. Teemassa tulee voimakkaasti näkymään kynttilät - mikäpä sen paremmin talvihäihin sopisikaan! Meille on kuitenkin nyt jo tullut selväksi, että helmikuussa hääpaikka 100 vieraalle ei ole ihan helppo homma ja olemme valmiita tekemään myönnytyksiä päivän suhteen. Sen verran pänkki olen kuitenkin, että menen talvella naimisiin. Ja siitä en ole valmis myöntymään.

Hääpuku

Kosinnan jälkeen suunnilleen ensimmäinen asia mielessäni oli puku - kuinkas muuten!
Paitsi, että pukua varten on käynnissä epätoivoinen hoikistumisyritys lihottuani 12 kiloa mieheni tapaamisen jälkeen niin hain motivaatiota laihdutukseen jo sovittamalla pukuja. Tuleville morsiammille tiedoksi ettei käyttämäni keino ollut kovin menestyksekäs. Hääpuvut maksavat pienen kuukausipalkan verran ja ne on tehty, suunniteltu ja hiottu näyttämään hyvältä vaikka olisi kerännyt ihraa 2, 12 tai 22 kiloa ylimääräistä. Vaikka omaan ehkä normaalia heikomman itsetunnon tai olen ainakin ulkonäöstäni melko kriittinen tunnustaen jopa oman perunanenäni niin pystyin ääneen sanomaan näyttäväni tämänkin kokoisena melko hyvälle hääpuvussa! Erävoitto tavallaan, mutten silti aio astella naimisiin samanpainoisena kun synnyttämään - no way! Aloitus on tehty, katsotaan mihin ehdin ennen häitä.

Puhuakseni niistä puvuista:

Olen ajoissa liikkeellä toisestakin syystä. Olin melkein varma ettei minun lyhyellä ja ja leveällä kropalla voi löytää sopivaa valmispukua. Teettäminen olis siis hyvin vahvasti mielessä ja paikkakin siihen aikalailla valittu. Jos joku päätyy teettämään niin vinkataan; itse rakastuin ihan täysin Pukuni-liikkeen pukuihin!

Vierailin ensimmäisenä Niinattaressa enkä ole aivan varma haluanko enää muualle mennäkkään. Astuin sateiselta, tuulliselta kadulta liikeeseen varaamatta aikaa, mutta sain heti hyvää palvelua ja myyjä taivutteli minut sovittamaan pukuja. Sain värikiekkoja käteeni ja penkoa rekkejä. Melko mahdoton tehtävä kun liikkeessä on satoja pukuja! Merkattuani 4-5 mieluisinta astelin sovituskoppiin ja myyjä rupesi kantamaan pukuja sovitettavakseni. Sovitin ehkä 5-6 pukua joista kolme myyjien suosituksesta - itseasiassa lempipukuni oli myyjän ehdotus jonka olin ohittanut täysin rekissä.

Ensimmäinen sovittamani puku oli valtava. Useampi myyjä kävi hämmästelemässä puvun suurta helmaa ja muutoinkin lyömässä vettä myllyyn - olin kovaa vauhtia rakastumassa pukuun. Sanoinkin jälkeenpäin, että jos en olisi sovittanut tuon puvun jälkeen yhtään pukua olisin varmasti ollut täysin tyytyväinen hankintaani. Siksipä olen huomannut tuon puvun pyörivän mielessäni jälkeenpäin ehkä jopa muita enemmän. Kuvassa puku ei mielestäni näytä lähellekkään yhtä pystäyttävälle kun se oli. Tätä pukua haluan ehdottomasti mennä vielä sovittamaan.























Kuva vielä linkkinä.

Seuraava puku ei miellyttänyt rekissä eikä päällä. Tai miellytti, mutta en voi sietää kantattua tylliä. Vastoin kun myyjä muisti pukua ei saa ilman kanttauksia. Yläosaltaan puku oli mielettömän kiva - eikä lainkaan niin antava kun kuva antaa ymmärtää.
























Kuva vielä linkkinä. 


Tämän puvun sain päälleni myyjän ehdottamana ja voi, että! Se oli niin kiva! Mielestäni tämäkin kuva valehtelee sen verran, että helma alkoi hiukan ylempää kun kuva antaa ymmärtää ja näin ollen puku ei ollut aivan noin merenneitomainen. Tämä malli pidensi minun melkoisen tynkää kroppaani kivasti. Puvun simppeliys (kukka puvussa on kuvausrekvisiittaa) vietetti minua - se antaisi niin vapaat kädet hiusten, korujen, kaiken kanssa! Tämän puvun myötä rakastuin revittyyn tyllihelmaan josta en arvannut pitäväni.

Kuva linkkinä

























Tämä puku oli erittäin kauniisti kirjailtu yläosaltaa, mutta alaosa ei ehkä aivan miellyttänyt. Tässäkin puvussa kuva antaa mielestäni jopa vähän tökerön vaikutelman puvusta - se ei todella ollut noin tökerö vaikkei omakaan rintavarustukseni ole kovin pienoinen. Jokin tässäkin puvussa sykähdytti joten haluaisin tätäkin vielä sovittaa..


Kuva linkkinä

























Tässä liuta pukuja joita haluan vielä mennä sovittamaan:



Kuva linkkinä.


 
Kuva linkkinä.



























Kuva linkkinä
 



















































Yhteenvetona voinee todeta, että tulen viettämään vielä jonkun tovin Niinattaressakin. Samalla voin todeta ennakkoasenteeni valmispukujen sopimattomuudesta vääräksi. Olen 156cm pitkä, painan kammottavat 70 kiloa, olen vaatekooltani M-L, 40-42, kuppikokoni on 75G ja puvut sopivat ihan kelvollisesti. Käytin sovituksessa 8cm korkeita kenkiä eikä kaikkia puvuista olisi ollut edes pakko lyhentää. Lisäksi pukujen nyörit helpottivat pukujen istuvuuden muokkailua. Vain tuo merenneitopuku ei mennyt kiinni päälläni, mutta hyvin siitä sai kuvan miltä se näyttäisi. Sen verran olen kuitenkin päättänyt, että päädyin mihin pukuun vain niin teetätän siihen olkaimet. En viihdy olkaimettomissa vaatteissa muutoinkaan, saatika sitten hääpäivänäni. Lisäksi isot rinnat ja olkaimettomuus eivät mielestäni sovi samaan pakettiin. Kaikkea kun ei voi saada. Pukuasia hautoo nyt hetken ja odottaa hetkeä, jolloin kaikki kaasotkin pääsevät mukaan. Lopullista pukuvalintaa tuskin blogissa paljastan ennen häitä, mutta vihjeitähän voi antaa?

Liikkeistä suuntaan seuraavaksi Tampereen Morsiusgalleriaan, uskoakseni.


Seuraavaksi postaan kaasosita, teemaväristä ja hääpaikoista - pysykää langoilla!