Häähumua messuiltakin haettuna

Häämessut oli kiva kokemus! Oli hauska olla liikenteessä toisen morsiammen kanssa ja puida eri vaihtoehtoja. Antia oli mielestäni juuri sopivasti pikkumessuille eikä tieto tulvinut yli. Harmittavan vähän edustettuina olivat musiikintarjoajat ja etenkin DJ:t! Huomio tälle ammattikunnalle. Pitopalveluita piisasi, pk-seudulle samoin kun valokuvaajia. Itseäni eivät nämä palvelut niin kiinnostaneet sillä itsellä on jo vahva toive niin musiikin, valokuvauksen kun ruuan toteuttajista. Ystäväni puolestaan taisi löytää mm. pitopalvelun.

Itselleni muotoutui entistä voimakkaammin mielipide kutsustamme. Haluan korttitaskun.
Toivon vielä, että siskoni suostuisi hurmaavalla, hauskalla käsialallaan kirjoittamaan kortit joista saataisiin sitten kopioimalla persoonalliset kutsut. 

Tämä hillitympi harmaa voisi olla kivempi väriltään.

1,60€/kpl ilman välilehtiä on mielestäni vähän kova hinta joten voi olla, että googlettelen vielä mahdollisuuskia maailmalta. Suosittelen kuitenkin lämpimästi ihanaa askarteluputiikkia joka oli kivasti esillä messuillakin: Now&Forever Ihania ideoita, kokonaisuuksia ja toteutuksia. Varmasti tulee heidän palveluita käytettyä!

Muita anteja messuilta itselleni oli miesten puvut. Törmäsin morsiusgallerian pisteellä aivan mielettömään miesten pukuun! Puku oli valkoinen, mutta siinä oli jännästi pientä kapeaa, harmaata raitaa mikä sai pukuun ihan uutta ilmettä. Mieheni on hoikka, pitkä, tumma ja tietenkin sairaan komea joten itse aion taistella aatteni läpi ja markkinoida hänelle valkoisen puvun. Mmmm...

Pitäisin ajatuksesta, että puku olisi valkoinen ja yksityiskohdat hopeita.

 Omasta puvustani sain myös uusia ajatuksia. Tai kaivoin vanhat uudelleen esille. Iki-ihana Pukuni Saara oli paikalla kahden pukunsa kanssa josta toinen on ihan minun lemppareita hänen esittelemistä töistään. Rohkenin kiskoa Saaraa hihasta ja juteltuamme hetken ehkä kaivankin vielä ajatuksen teetetystä puvusta esille.. Josko sittenkin? Uniikkipuku kiehtoo kyllä. Ajatukseni on, että asia johon häissämme panostan on minun pukuni - ehdottomasti.

Kuva: http://www.pukuni.blogspot.com/

En halua astella alttarille vuokrapuvussa enkä halua myydä omaa pukuani häiden jälkeen. Ihan rehellisesti olen jopa harkinnut varaavani puvulleni ison seinäpinnan meidän uudesta asunnosta ja tekeväni sille iiiiisot kehykset missä puku saisi sitten olla esillä paraatipaikalla. Kuka tietää vaikka tuo meidän Tirpunen innostuisi menemään naimisiin myös parikymppisenä? Siihen ei olisi kuin rapiat 15 vuotta ja vähän päälle - eikö sen yksi puku kestä hyvänä? Jos meidän suvussa esimerkiksi kiertäisi puku niin sen käyttöä voisin harkita, mutta sellaista ei ole. Äitini taisi mennä naimisiin vuokrapuvussa aikanaan. No, mutta Saara oli oikein positiivinen tuttavuus ja minut valtasi heti fiilisi siitä, että voisimme toteuttaa minulle yhdessä juuri Sen puvun. Pyörittelen ajatusta vielä ja käyn kyllä sovittamassa vielä valmispukuja jotta voin olla varma päätöksestäni ja ehkä myös vähän rajata mieltymyksiäni tarkemmin. En sulje pois vielä valmispuvun hankintaakaan, mutta tällä hetkellä vaakakuppi roikkuu Turun suuntaan. :)

Messuilta tarttui mukaan sormus!
Se oli ehken maailman rumin kultainen rinkula jossa keskellä keikisteli iso neljän kiven muodostama salmiakkikuvio. Sanoin myyjällekkin kohteliaasti, että tuo on varmasti yksi messujen rumpimpia sormuksia ja kuinkas kävikään! Sormus keikkuu sormessani! Kun yhdistin tuon rumiluksen kihlaani, heitti sydämeni ympyrän ja asia jäi vaivaamaan minua sen verran, että poistuttuani messuilta jo kävelin keskustasta uudelleen hakemaan tuon sormuksen. Lompakkoni kiittää tästä ratkaisusta sillä rumilus oli mallinsa ainoa ja ymmärrän kyllä miksi siitä haluttiin eroon. Kauniista sormuksestani tuli ruman täydentämänä aivan täydellinen. Olen rakastunut.