Hääpuku

Kosinnan jälkeen suunnilleen ensimmäinen asia mielessäni oli puku - kuinkas muuten!
Paitsi, että pukua varten on käynnissä epätoivoinen hoikistumisyritys lihottuani 12 kiloa mieheni tapaamisen jälkeen niin hain motivaatiota laihdutukseen jo sovittamalla pukuja. Tuleville morsiammille tiedoksi ettei käyttämäni keino ollut kovin menestyksekäs. Hääpuvut maksavat pienen kuukausipalkan verran ja ne on tehty, suunniteltu ja hiottu näyttämään hyvältä vaikka olisi kerännyt ihraa 2, 12 tai 22 kiloa ylimääräistä. Vaikka omaan ehkä normaalia heikomman itsetunnon tai olen ainakin ulkonäöstäni melko kriittinen tunnustaen jopa oman perunanenäni niin pystyin ääneen sanomaan näyttäväni tämänkin kokoisena melko hyvälle hääpuvussa! Erävoitto tavallaan, mutten silti aio astella naimisiin samanpainoisena kun synnyttämään - no way! Aloitus on tehty, katsotaan mihin ehdin ennen häitä.

Puhuakseni niistä puvuista:

Olen ajoissa liikkeellä toisestakin syystä. Olin melkein varma ettei minun lyhyellä ja ja leveällä kropalla voi löytää sopivaa valmispukua. Teettäminen olis siis hyvin vahvasti mielessä ja paikkakin siihen aikalailla valittu. Jos joku päätyy teettämään niin vinkataan; itse rakastuin ihan täysin Pukuni-liikkeen pukuihin!

Vierailin ensimmäisenä Niinattaressa enkä ole aivan varma haluanko enää muualle mennäkkään. Astuin sateiselta, tuulliselta kadulta liikeeseen varaamatta aikaa, mutta sain heti hyvää palvelua ja myyjä taivutteli minut sovittamaan pukuja. Sain värikiekkoja käteeni ja penkoa rekkejä. Melko mahdoton tehtävä kun liikkeessä on satoja pukuja! Merkattuani 4-5 mieluisinta astelin sovituskoppiin ja myyjä rupesi kantamaan pukuja sovitettavakseni. Sovitin ehkä 5-6 pukua joista kolme myyjien suosituksesta - itseasiassa lempipukuni oli myyjän ehdotus jonka olin ohittanut täysin rekissä.

Ensimmäinen sovittamani puku oli valtava. Useampi myyjä kävi hämmästelemässä puvun suurta helmaa ja muutoinkin lyömässä vettä myllyyn - olin kovaa vauhtia rakastumassa pukuun. Sanoinkin jälkeenpäin, että jos en olisi sovittanut tuon puvun jälkeen yhtään pukua olisin varmasti ollut täysin tyytyväinen hankintaani. Siksipä olen huomannut tuon puvun pyörivän mielessäni jälkeenpäin ehkä jopa muita enemmän. Kuvassa puku ei mielestäni näytä lähellekkään yhtä pystäyttävälle kun se oli. Tätä pukua haluan ehdottomasti mennä vielä sovittamaan.

Kuva vielä linkkinä.

Seuraava puku ei miellyttänyt rekissä eikä päällä. Tai miellytti, mutta en voi sietää kantattua tylliä. Vastoin kun myyjä muisti pukua ei saa ilman kanttauksia. Yläosaltaan puku oli mielettömän kiva - eikä lainkaan niin antava kun kuva antaa ymmärtää.

Kuva vielä linkkinä. 


Tämän puvun sain päälleni myyjän ehdottamana ja voi, että! Se oli niin kiva! Mielestäni tämäkin kuva valehtelee sen verran, että helma alkoi hiukan ylempää kun kuva antaa ymmärtää ja näin ollen puku ei ollut aivan noin merenneitomainen. Tämä malli pidensi minun melkoisen tynkää kroppaani kivasti. Puvun simppeliys (kukka puvussa on kuvausrekvisiittaa) vietetti minua - se antaisi niin vapaat kädet hiusten, korujen, kaiken kanssa! Tämän puvun myötä rakastuin revittyyn tyllihelmaan josta en arvannut pitäväni.

Kuva linkkinä

Tämä puku oli erittäin kauniisti kirjailtu yläosaltaa, mutta alaosa ei ehkä aivan miellyttänyt. Tässäkin puvussa kuva antaa mielestäni jopa vähän tökerön vaikutelman puvusta - se ei todella ollut noin tökerö vaikkei omakaan rintavarustukseni ole kovin pienoinen. Jokin tässäkin puvussa sykähdytti joten haluaisin tätäkin vielä sovittaa..

Kuva linkkinä

Tässä liuta pukuja joita haluan vielä mennä sovittamaan:

Kuva linkkinä.

 

Kuva linkkinä.

Kuva linkkinä

 



















































Yhteenvetona voinee todeta, että tulen viettämään vielä jonkun tovin Niinattaressakin. Samalla voin todeta ennakkoasenteeni valmispukujen sopimattomuudesta vääräksi. Olen 156cm pitkä, painan kammottavat 70 kiloa, olen vaatekooltani M-L, 40-42, kuppikokoni on 75G ja puvut sopivat ihan kelvollisesti. Käytin sovituksessa 8cm korkeita kenkiä eikä kaikkia puvuista olisi ollut edes pakko lyhentää. Lisäksi pukujen nyörit helpottivat pukujen istuvuuden muokkailua. Vain tuo merenneitopuku ei mennyt kiinni päälläni, mutta hyvin siitä sai kuvan miltä se näyttäisi. Sen verran olen kuitenkin päättänyt, että päädyin mihin pukuun vain niin teetätän siihen olkaimet. En viihdy olkaimettomissa vaatteissa muutoinkaan, saatika sitten hääpäivänäni. Lisäksi isot rinnat ja olkaimettomuus eivät mielestäni sovi samaan pakettiin. Kaikkea kun ei voi saada. Pukuasia hautoo nyt hetken ja odottaa hetkeä, jolloin kaikki kaasotkin pääsevät mukaan. Lopullista pukuvalintaa tuskin blogissa paljastan ennen häitä, mutta vihjeitähän voi antaa?

Liikkeistä suuntaan seuraavaksi Tampereen Morsiusgalleriaan, uskoakseni.


Seuraavaksi postaan kaasosita, teemaväristä ja hääpaikoista - pysykää langoilla!